Kuivapuvun vetoketjun korjauttaminen on kallista puuhaa. 1998 talvella Suomesta ei edes löytynyt sukellusliikettä, joka olisi vaihtanut neopreenikuivapuvun vetoketjua. Tukholmaan lähetettynä hinta olisi ollut 3000FIM + lähetyskustannukset, joten mieleen tuli, voisiko sen korjata itse.
Ensimmäisenä otimme selvää, saako vetoketjuja Suomesta. Tämä ei ollut ongelma: Ursuk myy vetoketjun mielellään, ja toimittaa vetoketjun joko postitse tai jollekin heidän jälleenmyyjälleen. Hintakin oli kohtuullinen, alle 700FIM.
Sitten otimme selvää käytettävästä tekniikasta ja tarvittavasta liimasta. ScubaPro:n edustaja Ruotsissa ehdotti, että leikkaisimme vetoketjun irti puvusta siten, että leikkaus tehtäisiin neopreenin reunaa myöten. Uusi vetoketju liimattaisiin sitten vanhan päälle. Hänellä oli myös ajatus sopivasta liimasta, joka on Dunlop S2000 (jos löydät paikan, mistä liimaa voi ostaa, tai olet käyttänyt muuta liimaa, kerro Esalle).
Nyt kaikki tarvittava olikin koossa ja työ voi alkaa.
Vetoketjun leikkaaminen oli triviaalia. Se sujuu helposti joko mattopuukolla tai hyvillä saksilla. Mikäli neopreenin reuna on huoliteltu kannattaa leikkaamisen kanssa olla hyvin varovainen.
Sitten käänsimme puvun ympäri, jotta liimaaminen olisi helpompaa. Samalla laitoimme puvun sisään lankun, jotta emme liimaisi pukua kiinni ja jota vasten liimauksen yhteydessä olisi hyvä painaa pintoja yhteen.
Jotkin liimat toimivat paremmin jos karhennat pinnat esimerkiksi hiekkapaperilla. Niin myös valitsemamme liima.
Seuraavaksi puhdistettiin liimattavat pinnat. Tähän käytimme tolueenia, joka liuottaa hyvin rasvaa. Liuottimien kanssa kannattaa olla varovainen, ne syttyvät useimmiten helposti, ja osa ovat karsinogeenisia eli aiheuttavat syöpää.
Tässä vaiheessa sekoitimme liiman, sillä käyttämämme liima oli kaksikomponenttiliima. Liima säilyy sekoittamisen jälkeen käyttökelpoisena 6 tuntia.
Vetoketjun avattuamme levitimme liimaa liimattaville pinnoille. Liiman liuottimet ovat myös vaarallisia, joten työskentelytilan , tuuletuksen on oltava kunnossa. Me veimme kamat parvekkeelle, joten tuuletus oli kunnossa.
Liimaa levitettiin molemmille pinnoille ja annettiin kuivahtaa käyttöohjeessa mainitun ajan. Kun liima oli sopivan kuivaa pinnat painettiin voimakkaasti yhteen. Vanhemmissa neopreenipuvuissa on usein ryppyjä, joiden liimaamisessa pitää olla tarkkana. Työtapamme, joka toimi kohtuullisen hyvin, oli seuraavanlainen:
Liiman kuivuttua käytiin liimaus läpi silmämääräisesti. Koska neopreenissa oli teräväreunaisia ryppyjä näytti siltä, että ihan joka kohta ei pidä vettä. Tästä huolimatta päädyimme testaamaan liimauksen altaassa.
Allastesti osoitti epäilyksemme oikeaksi: vettä tihkui pukuun sisään. Koska liimaus ei (tietenkään) enää liikkunut, ainoaksi vaihtoehdoksi jäi reikien täyttäminen. Puvun kuivumisen jälkeen liimaamiseen käytimme LiquiSole -liimaa. Kun liima oli kuivunut oli toisen allastestin paikka.
Liimaus piti vettä! Aikaa korjaukseen oli kulunut ilta, rahaa noin 800 FIM, joten rahan säästö oli merkittävä. Pukua on nyt käytetty avovedessä muutaman kerran eikä vuotoja ole havaittu.
Luultavasti sama tekniikka toimii myös trilaminaattipuvuissakin. Näissä voidaan käyttää joko samaa tekniikkaa kuin neopreenipuvuissakin tai sitten vanha vetoketju voidaan poistaa. Vetoketjun poistamisessa voi kuulemma käyttää lämmittämistä esimerkiksi hiustenkuivaajalla tai liuottimilla. Liimaaminen lienee helpompaa koska trilaminaattipuvuissa ei ole ryppyjä.